Ensimmäinen askel kivun hoidossa on poistaa sen syy. Lisäksi suositellaan pysymään liikkeessä kivusta huolimatta, mutta liiallista rasitusta tulee välttää.
Ota kipulääkettä säännöllisesti ja riittävän suurina annoksina. Tämä auttaa hallitsemaan kipua paremmin.
Jos tilanne paranee, on suositeltavaa vähitellen palata päivittäisiin toimintoihin.
Tietyt lääkkeet, kuten parasetamoli ja heikommat NSAID-lääkkeet (esim. ibuprofeeni, diklofenaakki tai naprokseeni), ovat helposti saatavilla ja tuttuja lähes jokaisessa kodissa.
Nämä lääkkeet tulee annostella oikein, ja niitä voidaan ottaa useita kertoja päivässä lääkkeen vaikutuksen keston mukaan.
Jos kipu jatkuu useita päiviä tai itsehoitolääkkeet eivät riitä, on hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin.
Lääkärit noudattavat Maailman terveysjärjestön (WHO) kipuportaikkoa akuutin ja kroonisen nosiseptiivisen kivun hoidossa:
Vaihe 1: Ensisijainen kipulääke on parasetamoli oikeassa annoksessa. Terveillä aikuisilla tämä on 3 kertaa päivässä 1000 milligrammaa.
Akuutissa lihas- ja nivelkivussa ensin parasetamoli tai paikallisesti käytettävä NSAID-voide, -geeli tai -emulsio.
Vaihe 2: Jos parasetamoli ei riitä, voidaan käyttää NSAID-lääkettä (diklofenaakki, ibuprofeeni tai naprokseeni). Potilaan ominaisuudet tulee ottaa huomioon. Tietyt riskiryhmät, kuten diabeetikot, munuaisongelmista kärsivät ja sydän- ja verisuonitauteja sairastavat, tulisi välttää näitä lääkkeitä. Joskus voidaan valita injektio. Yhdistä tarvittaessa NSAID parasetamoliin kipua lievittävän vaikutuksen tehostamiseksi. Kun kipu vähenee riittävästi, suositellaan myös lääkityksen vähentämistä.
Vaihe 3: Tramadoli. Tämä on heikosti vaikuttava opioidi. Mahdollisuuksien mukaan yhdistä parasetamoliin ja NSAID-lääkkeeseen, jos tramadoli yksin ei riitä. Myös tässä tapauksessa lääkitystä tulisi vähentää, kun kipu vähenee riittävästi.
Vaihe 4: Vahvasti vaikuttavat opioidit. Näitä voivat olla tabletit tai laastarit, jotka sisältävät vaikuttavaa ainetta.
Vaihe 5: Vahvasti vaikuttavien opioidien subkutaaninen tai laskimonsisäinen annostelu.
Tietyissä kiputyypeissä tavalliset kipulääkkeet eivät tehoa. Esimerkiksi migreeni on tällainen tapaus. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen kohdalla lääkäri voi tarvittaessa ohjata fysioterapeutille.
Neuropaattista kipua hoidetaan yleensä lääkkeillä, jotka vaikuttavat hermojen ärsykkeen välitykseen. Näitä lääkkeitä määrätään joskus myös muihin sairauksiin, kuten epilepsiaan ja masennukseen. Hoito voi kestää päiviä tai viikkoja ennen kuin tuloksia saavutetaan. Lisäksi on muita vaihtoehtoja, kuten hermoradan estäminen ja/tai kortikosteroidi-injektiot. Ota yhteyttä lääkäriin, jos epäilet, että kyseessä on neuropaattinen kipu.
Psykogeenisen kivun hoito toteutetaan usein lääkärin lisäksi psykologisilla hoidoilla.
Kroonisen kivun hoito on monimutkaisempaa, koska siihen liittyy vahva psyykkinen tekijä. Tällaisessa kivussa lääkäri voi olla tärkeä keskustelukumppani ja ohjata sietokykyä sekä tarjota ratkaisuja. Kipulääkkeiden lisäksi voidaan valita lääkkeitä, jotka vaimentavat tai siedättävät kipuärsykettä. Kipu voidaan käsitellä eräänlaisena masennuksena. Ota yhteyttä lääkäriin, jos kyseessä on tämän tyyppinen kipu.
