Migreeni

• Basilaarinen migreeni: Migreenikohtaus voi alkaa auralla. Migreeni, johon liittyy aura, kutsutaan basilaariseksi migreeniksi. Auran oireet ovat usein näköön liittyviä, kuten valonvälähdyksiä, täpliä tai tähtiä. Auraan voi liittyä myös lihasheikkoutta tai tunnottomuutta joissain kehon osissa. Aura esiintyy noin 30 %:ssa migreenimuodoista. Tässä migreenimuodossa aivorunko on mukana. Pahimmillaan tämä voi johtaa iskeemiseen aivohalvaukseen (TIA).
• Rasitusmigreeni: Tämä muoto laukeaa kovasta fyysisestä rasituksesta, erityisesti räjähtävät lajit kuten squash ja sprintti voivat laukaista migreenin.
• Sekavuuteen liittyvä migreenikohtaus: Tässä muodossa henkilö on kohtauksen aikana todella sekava, eikä tiedä missä tai kuka on. Tämä muoto on yleisin nuorilla.
• Muita muotoja ovat: jalkapalloilijan migreeni (migreeni päähän kohdistuneen iskun jälkeen), oftalmopleginen migreeni (migreeni, johon liittyy silmänlihalihasten halvaus), familiaalinen hemipleginen migreeni (migreeni auralla ja toispuoleisella halvauksella) ja vatsamigreeni (voimakas vatsakipu ilman selvää syytä).

Migreeni eroaa muista päänsäryistä seuraavasti:

• Auravaihe. Auraan kuuluu monenlaisia oireita, mutta yksi yleisimmistä on valonvälähdykset tai valon kimmellys.
• Migreenikohtauksella on selkeä alku ja loppu.
• Migreenikohtauksen aikana ei voi tehdä muuta kuin maata sängyssä.
• Yliherkkyys valolle ja äänille.
• Kipu on usein toisella puolella päätä.
• Pahoinvointi
• Päänsärky on voimakasta ja jyskyttävää tai sykkivää.

Jos sinulla on kaksi tai useampi näistä oireista, on todennäköistä, että kyseessä on migreeni. Migreeni voi näiden tyypillisten oireiden lisäksi aiheuttaa paljon muitakin ilmiöitä. Lisäoireet ovat neurologisia ja johtuvat hermoston ärsytyksestä. Esimerkkejä ovat: heikentynyt näkö, kehon nopea jäähtyminen ja sekavuus.

Kuten aiemmin mainittiin, migreenikohtauksella on selkeä alku ja loppu. Tyypillinen migreenikohtaus koostuu myös eri vaiheista.

• Prodromaalivaihe eli varoitusvaihe: Monet migreenipotilaat huomaavat kohtauksen tulevan jo etukäteen. He tunnistavat sen usein kehon muutoksista, kuten mielialan vaihteluista tai aistimuutoksista, esimerkiksi maku- tai lämpötilan muutoksista. Myös haukottelu ja lisääntynyt väsymys voivat olla merkkejä.
• Auravaihe: Auraan liittyy usein valonvälähdyksiä tai valon kimmellystä. Myös muita neurologisia oireita voi tulla. Kehon osat voivat tuntua tunnottomilta, puhe voi häiriintyä ja lihasvoima voi heikentyä huomattavasti.
• Päänsärkyvaihe: Tämän vaiheen kesto vaihtelee paljon, puolesta tunnista useisiin päiviin. Usein päänsärkyyn liittyy pahoinvointia ja oksentelua. 70 % potilaista tuntee pahoinvointia ja 29 % oksentaa.
• Toipumisvaihe: Tässä vaiheessa keho palautuu migreenistä. Toipuminen kestää muutamasta päivästä viikkoon. Koska voimat pitää saada takaisin, voi esiintyä ärtyneisyyttä tai väsymystä.

Migreenin tarkkaa syytä ei vielä täysin tiedetä. On kuitenkin todistettu, että kyseessä on perinnöllinen sairaus. Lisäksi tiedetään, että taustalla on neurologinen prosessi. Aivokuvantamisessa on nähty aktiivisuutta aivorungossa.

Näiden havaittavien muutosten lisäksi aivoissa ja hermostossa on vaikea selittää, miten kipu tarkalleen syntyy. Häiriintynyt verenkierto on yksi mahdollinen syy migreeniin. Migreenipotilailla havaitaan aivojen verisuonten spasmeja ja pienten verisuonten laajenemista kallon ympärillä. Laajeneminen, jota kutsutaan myös vasodilataatioksi, johtaa tiettyjen aineiden muodostumiseen, jotka voivat aiheuttaa tulehduksia. Nämä tulehdukset aiheuttavat migreenikohtauksen kivun.

Aiemmin ajateltiin, että syy olisi psykologinen, mutta tämä on kumottu. Vaikka migreenin syy on lääketieteellinen, psyykkiset tekijät voivat kuitenkin laukaista migreenikohtauksen. Stressin ja tunteiden vaikutuksesta kohtaus voi alkaa. Yliherkkien verisuonten ja stressin yhdistelmä aiheuttaa verihiutaleiden takertumista toisiinsa. Tämä johtaa liialliseen serotoniinin vapautumiseen, mikä aiheuttaa spasmeja päässä.

Koska itse ei voi tehdä kovin paljon, turvaudutaan usein lääkitykseen, joka voi lievittää kipua.

Voinko itse tehdä jotain migreenille?

Kuten aiemmin mainittiin, migreenikohtauksen aikana ei voi tehdä mitään. Parasta on levätä ja välttää aistien lisärasitusta. Esimerkiksi kirkas valo, kovat äänet, voimakkaat hajut sekä matalat tai korkeat lämpötilat.

Terapiasta voi olla hyötyä migreenin aiheuttaman huolen lievittämisessä tai poistamisessa. On hyvä olla tietoinen sairaudesta ja omasta elämäntyylistä. Ruokavalion ja mahdollisten laukaisevien tekijöiden seuraaminen voi auttaa migreenin hallinnassa.

Liikunta ja rentoutuminen suositellaan stressin vähentämiseksi, sillä stressi vaikuttaa negatiivisesti migreeniin. Migreenille on olemassa erityisiä rentoutusterapioita. Muita mahdollisesti hyödyllisiä ja lievittäviä juttuja ovat rentouttavat hieronnat.

Mitkä ovat hoitovaihtoehdot?

On olemassa sekä oireita lievittäviä että ennaltaehkäiseviä lääkkeitä. Lisäksi on tarjolla monia todistettuja ja vähemmän todistettuja vaihtoehtoisia hoitoja.

Migreenilääkkeet

Kohtauksen aikana käytettäviä lääkkeitä kutsutaan "triptaaneiksi". Migreenikohtauksen aikana aivojen verisuonet ovat laajentuneet, triptaanit supistavat verisuonia. Triptaanit, jotka lievittävät kipua, ovat: almotriptaani, eletriptaani, frovatriptaani, naratriptaani, ritsatriptaani, sumatriptaani ja zolmitriptaani.

Triptaanien lisäksi määrätään myös parasetamolia, usein yhdessä propyfenazonin ja kofeiinin kanssa.

Lisäksi voidaan määrätä tulehduskipulääkkeitä, kuten diklofenaakki, ibuprofeeni ja naprokseeni. Tavalliset kipulääkkeet eivät usein imeydy hyvin, jos potilas on pahoinvoiva. Joskus voidaan antaa etukäteen jotain pahoinvointiin.

Muita aivojen verisuonia supistavia lääkkeitä ovat: ergotamiini ja metysergidi. Näitä lääkkeitä määrätään nykyään harvoin sivuvaikutusten takia.

Muita lääkkeitä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi migreenissä: beetasalpaajat, pizotifeeni, topiramaatti, valproiinihappo, botuliini A -toksiini (vain jos muut lääkkeet eivät auta), flunaritsiini (hyvin harvoin), amitriptyliini (vain jos beetasalpaajat ja pizotifeeni eivät auta tai tehoavat liian vähän). Näitä lääkkeitä voidaan määrätä migreenin ehkäisyyn.

Vaihtoehtoiset hoidot

• AtlasPROfilax: Vaihtoehtoinen hoito migreeniin on AtlasPROfilax. Tässä René Claudius Schümperlin kehittämässä hoidossa käsitellään atlas-aluetta. Atlas on ylimmän kaulanikaman alue. Hoito koostuu tämän melko tuntemattoman alueen neuromuskulaarisesta hieronnasta. Käsin tehtävillä testeillä tutkitaan kallon, atlaksen ja toisen kaulanikaman välistä suhdetta. Hoidon jälkeen atlas palautuu alkuperäiselle paikalleen, mikä helpottaa koko aluetta